Vihdoinkin saimme kaikki Golden Girlsit yhtäaikaa saman katon alle. Oli Liizun vuoro organisoida ja hän kutsui meidät välimerelliseen Mange Sudiin, Tehtaankadulle. Naapurustossa on upeita vanhoja kivisiä asuintaloja ja lähetystörakennuksia ja tunnelma vain kohosi astuttuani aurinkoiselta kevätkadulta raikkaan valkoiseen saliin ihastelemaan seinään upotettua akvaariomaista takkaa ja kutsuvia ikkunasyvennyksiä. Saatoinpa hieman sivellä sileääkin sileämpiä pöytäliinojakin hengittäessäni sisään ihanaa rauhaa.
Päätin odotellessani huuhtoa katupölyn kurkustani Cosmopolitanilla (12,50e). Lasi oli aika kookas, ehkä siitä syystä hintakin. Maussa ei ollut valittamista. Muut maistelivat tultuaan olutta ja kuohuvaa (6e/10e).
Vähintään kahdelle tarjoiltava Bouillabaisse on ravintolan erikoisuus, mutta se jäi odottamaan toista hetkeä.
Itse päätin olla yllätyksellinen ja tilata kaikkea, johon en normaalisti päätyisi. Aloitin Falafeleilla, tzatzikilla ja salaatilla (9e). Annos oli ihan kelpo. Raikas ja rouhea tzatziki antoi tilaa falafelien maulle.
Liizu tilasi Friteerattuja mustekalarenkaita ja mustaa aiolia (12e), joita tarjoilija kehui Helsingin parhaiksi. Itse olen syönyt mustekalaa aina niin sietämättömän kumimaisena, etten nykyään tilaa sitä koskaan, koska todennäköisyys pettyä on liian korkea. Tällä kerralla ongelma oli muualla. Fritti olisi kaivannut sekä rapeutta että makua, eikä aiolikaan juuri auttanut asiaa.
Marika aloitti Mangen Caesar salaatilla ("Maailmankuulun salaatin kehittäjän italialais-meksikolaisen ravintoloitsija Caesar Cardinin alkuperäisen reseptin hengessä") scampien kera (14e). Scampeja oli mukavasti, resepti ei muuten mitenkään erityisesti puhutellut.
Rilla valitsi Carpaccion (15e), joka ylsi tarjoilijan mukaan jopa mustekalarenkaita menestyksekkäämmin Suomen parhaaksi. Rilla ei herennyt aivan vastaaviin ylistyslauluihin, mutta annos tuntui maistuvan.
Tarjolla oli myös päivän erikoisuuksia, mm. kauden kunniaksi parsan, bearnaisekastikkeen ja yrttiperunamuhennoksen kera tarjoiltua härän sisäfileetä (28e), johon 3/4 GG:tä lankesi. Parsa kastikkeineen ja muusi keräsivät kehuja, sinänsä hyvä liha olisi kaivannut enemmän makuja.
Jatkoin itse kokeilunhaluista linjaani tilaten Grillattua halloumi-juustoa ja couscousia (16e). Söin jokin aika sitten ravintola Allotriassa aivan jumalaista halloumi-salaattia, johon tietysti nyt kaikkea halloumiin viittaavaakin vertaan. Juusto itsessään maistui erilaiselle, mutta ihan hyvälle. Couscous oli valitettavasti aivan todella kuivaa. Annos oli ympäröity kauniisti tomaatilla, kurkulla, mintulla ja punaisella kastikeraidalla ja, uskokaa pois, käytin niistä kaiken yrittäessäni pelastaa, mitä pelastettavissa oli. Lopuksi oli vain luovutettava ja jätettävä osa couscousista syömättä. Mielipiteeni saattaisi olla hyvinkin eri, jos kastiketta annoksessa olisi ollut reilusti enemmän, koska maut sinänsä olivat ihan mukavat.
Suositellut viinit toimivat annosten kanssa hyvin.
Kuten yleensäkin, olimme täysin valmiita jälkkärille. Olin mielestäni jo seikkaillut tarpeeksi ja palasin takaisin kotiin Suklaatartaletin ja mansikkasorbetin (12e) äärelle. Huokaisin ilosta nähdessäni annoksen - kaksi tartalettia! Valitettavasti ne maistuivat todella teollisille. Tai taikina ei maistunut edes sille, vaan taikuudella muotoonsa puristetulle vehnäjauholle, joten irroittelin reunoja ja keskityin suklaaseen (no jaa) ja sorbettiin, joka antoi suklaa-addiktille edes jotain makeaa lohduketta.
Liizun Jugurtti pannacotta ja kauden hedelmiä tai marjoja (10e) oli mieto makuelämys, joka hukkui harmittavasti valkoiseen tarjoilulautaseensa.
Marikakin sai reilun annoksen Pistaasijäätelöä ja suklaa-pistaasikeksejä (9e), mutta pettyi vähän siihen, ettei jäätelössä ollut mitään hammastuntumaa. Lisäksi pallot alkoivat jo pöytään tullessaan olla todella sulaneita. Itse tehty jäätelö saattaa tietysti olla koostumukseltaan välillä erilaista, muttei kuitenkaan varmaan tarkoituksellisesti tässä määrin.
Rilla mumssutti tyytyväisenä Valikoimaa italialaisia juustoja (8e), eikä olisi kaivannut kuin vähän hilloketta oheen.
Tarjoilija lieviä ylisanojaan lukuunottamatta oli mukavan neutraali ja hoiti hommansa melko huolella ja vähäeleisesti. Hän taisi huomata, että puhuttavaa tällä seurueella riitti keskenäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti